Aika arvokeskustelulle

Aika arvokeskustelulle

Vilkaskäänteisen politiikan kesän aikana mediaan on virinnyt otsikoita suomalaisen yhteiskunnan arvokeskustelun tyhjiöstä. Edellisvuosien kriisit ovat hitsanneet kansaa yhteen, sillä kaikkia vavisuttaneet pandemia ja sota ovat vaatineet yhteistä tahdonvoimaa sekä uskoa toimenpiteiden oikeellisuudesta. Vaikka Ukrainan sodan päättymisestä ei ole vielä merkkejä, on eurooppalaisesta sodasta tullut uusi normaali. Sen myötä mediassa ja kansalaisten huulilla on ollut tilaa myös muiden aiheiden puimiselle. Julkinen arvokeskustelu käynnistyi eduskuntavaalien alla saaden vieläkin räväkämpää jatkoa hallituksen muodostuttua.

Ihmisten tekemien valintojen taustalla vaikuttavat arvot. Pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat ovat rakentuneet yleisesti hyväksytyn yhtenäiskulttuurin ja jaetun arvopohjan päälle. Viimeisten vuosikymmenien aikaan ihmisten arkitodellisuuksien ajatellaan erkaantuneen kauemmas toisistaan, tai ainakin käsitykset siitä, millaista elämää ihmiset pääsääntöisesti elävät ovat eriytyneet oman arkimielen ulottumattomiin. Arvot heijastuvat kaikesta yksilöiden tekemästä. Kuitenkaan kovin usein ihmiset eivät koe tarpeelliseksi pysähtyä miettimään omia arvomaailmojaan, vaan arvot vaikuttavat itsestään selvinä maailmankuvaan sekä tapoihin elää. Arvot eivät ole muuttumattomia, vaan ne joustavat soveltumaan elämän uusiin vaiheisiin.

Arvojen valjastaessa ihmisiä toimimaan, ei työtä tai yritystoimintaa voi erottaa arvovalinnoista tai niiden nimeämisestä. Lähes poikkeuksetta jokaisen yrityksen ja organisaation nettisivuilta löytyy arvot, jotka ohjaavat kyseisen yhteisön toimintaa. Ovatko nämä arvot vain sanoiksi tiivistettyjä toiveita eikä päivittäin ohjaavia suuntaviivoja johtamiselle tai perustana työtehtävien hoitamiselle? Tunnistetut ja jaetut arvot lisäävät parhaassa tapauksessa työmotivaatiota ja samalla työn tuottavuutta. Kaikkein tärkeintä on, että arvoihin sitoudutaan eritoten johdossa, sillä sieltä arvojen mukainen toiminta valuu käytännöntekoina kaikille työntekijöille.

Suomalaisessa politiikassa hallitus ja sen muodostavien puolueiden puheenjohtajien roolia voi arvokeskustelussa verrata yritys- tai organisaatiojohtoon. Hallitusohjelma luodaan kulloisenkin hallituspohjan jaettujen arvojen varaan. Yhteisen arvopohjan ollessa suppea, on hallituksen toiminnan liikkumatila myös kapea ja ennalta-arvaamattomissa tilanteissa altis kriiseille. Mediauutisoinnissa toistuneella pelisääntökeskustelulla pyritään luomaan tavat ja kehys toimivaan yhteistyöhön. Pelisäännöt ovat proaktiivista varautumista tulevaan.

Yksin arvojen sanoittaminen ei myöskään politiikassa riitä, vaan vasta teot näyttävät arvojen priorisoinnin. Yhtenä muiden ymmärtämistä edistävänä ratkaisuna on omien henkilökohtaisten arvojen äärelle pysähtyminen. Vaikka ne tyypillisesti vaikuttavat itsestään selviltä, etenkään kontekstien muuttuessa miettiminen ei ole milloinkaan pahitteeksi. Tutkimisessa piilee myös huomaamisen mahdollisuus; onko omat valinnat edelleen linjassa omien arvojen kanssa. Samaa pohdintaa on syytä tehdä myös yrityksissä ja organisaatioissa. Jos omat käytännönteot mieltää edelleen arvojen mukaiseksi, voi syystäkin olla tyytyväinen. Toisaalta jos havaitsee epäsuhtaisuutta arvojen ja toiminnan välillä, tulee ryhtyä konkreettisiin toimiin joko toimintatapojen muuttamiseksi tai olla valmis tutustumaan itseensä ja edustamaansa yhteisöön yhä uudelleen kuuntelemalla ja keskustelemalla.

Eeva Honkonen

Kirjoittaja on yhteiskunnallisen muutoksen asiantuntija ja Blicin analyytikko.

No Comments

Leave a Reply