Suomalainen ääni hiljenee EU-päätöksenteossa

Suomalainen ääni hiljenee EU-päätöksenteossa

Suomen liittyminen EU:hun vuonna 1995 vei mukanaan suuren määrän suomalaista virkakuntaa Brysseliin. Nämä veteraanit ovat olleet töissä EU:n julkishallinnossa jo muutaman vuosikymmenen ajan ja ovat nyt lähestymässä eläkeikää. Nuoria asiantuntijoita ei kuitenkaan virtaa samalla tavalla EU-tehtäviin, mikä luo huolestuttavan suomalaisen asiantuntijuuden tyhjiön EU-instituutioissa.

Hakijoiden on osallistuttava EU-virkakilpailuun saadakseen työpaikan EU:sta, ja suomalaisten osallistuminen näihin kilpailuihin on ollut viime vuosina karua luettavaa. Vuosien 2018–2022 kilpailuissa yli tuhannen suomalaisen hakijan joukosta vain 16 sai lopulta työpaikan. Brysselin instituutioiden taholta saattaa kuulua väite, että suomalaisia on korkeissa viroissa riittävästi. Todellinen ongelma onkin se, että nuoria suomalaisia lahjakkuuksia ei ole täyttämässä nykyisen virkaväen jättämää aukkoa.

Miksi sitten nuoret suomalaiset eivät enää hakeudu EU-virkauralle? Yksi keskeinen syy liittyy rekrytointiprosessiin. EU:n virkakilpailut ovat rankkoja ja pitkiä, eikä Suomessa tällaiseen ole totuttu. Vertailun vuoksi esimerkiksi Espanjassa, Italiassa ja Belgiassa vastaavat prosessit ovat tutumpia kansallisten ministeriöiden rekrytoinneista, ja siksi nuoret hakijat ovat valmistautuneempia tähän prosessiin. Suomessa vastaavaa koulutusta ei ole tarjolla. Kilpailun läpäiseminen ei myöskään vielä takaa työpaikkaa, sillä läpäisseet joutuvat varallaololistalle. Tämä voi tarkoittaa pitkää odottelua, ennen kuin jokin EU-instituutio kutsuu haastatteluun. Tämän lisäksi monelle suomalaiselle työ vaikuttaa liian hierarkiselta ja byrokraattiselta, ja eteneminen uralla voi olla hidasta. Esimerkiksi komission omien tilastojen mukaan kehitys alkuportaan työpaikasta johtajatasolle voi kestää jopa 40 vuotta.

On selvää, että suomalaisen asiantuntemuksen puute EU-instituutioiden päätöksenteossa voi olla merkittävä haaste. Vaikka esimerkiksi EU-komission työntekijät eivät edusta jäsenmaitaan vaan Euroopan unionia kokonaisuudessaan, jäsenmaiden näkökulmien huomiointi on silti elintärkeää päätöksenteon laadun ja oikeudenmukaisuuden kannalta. Kun suomalaiset ovat aliedustettuina EU-instituutioissa, Suomi menettää mahdollisuuden tuoda ainutlaatuista asiantuntemusta päätöksentekoon. Tästä puutteesta on voitu nähdä jo esimerkkejä. EU:n metsäpolitiikka on herättänyt paljon keskustelua Suomessa, ja monet kokevat, että siihen liittyvä suomalainen ja pohjoismainen metsänhoidon näkökulma on jäänyt puuttumaan. Toinen esimerkki on viimevuotinen sähkömarkkinamalliuudistus, joka näytti ottavan etelä- ja keskieurooppalaisten maiden toiveet enemmän huomioon pohjoismaisen näkökulman sijasta.

Tämä ilmiö vaikuttaa myös suomalaisten edunvalvontatoimijoiden rooliin. Asiakkaidemme kautta voimme välittää suomalaisten asiantuntijoiden äänen EU-päätöksentekoon. On tärkeää, että Blicin kaltaiset toimijat varmistavat suomalaisen näkökulman kuulumisen EU:n päätöksenteossa samalla, kun pyritään löytämään ratkaisuja nuorten suomalaisten houkuttelemiseksi EU-virkauralle.

Nelli Immonen

Kirjoittaja on EU-asiantuntija ja Blicin konsultti.

No Comments

Leave a Reply