Stubb maailmanpolitiikan mainingeissa II

Kirjoitimme helmikuussa 2024 vastavalitun presidentti Alexander Stubbin tasapainoilusta geopolitiikan näyttämöllä. Jo tuolloin oli selvää, että näytelmän käsikirjoitusta ei ole kellään, ja jokaisessa näytöksessä edessä on tasapainoilua itäisissä ja läntisissä tuulissa. Tasapainottelu on vaatinut taas improvisaatiota, monologeja ja lukemattomia dialogeja Suomen intressien edistämiseksi maailmalla.

Näytelmän ensimmäinen osa on sujunut hyvin. Stubb on onnistunut vahvistamaan kahdenvälisiä suhteita erityisesti Yhdysvaltojen kanssa, ja näin Suomen osalta maailma näyttää hieman ennustettavammalta.

Presidentinvaalikampanjassaan Stubb korosti kahdenvälisiä suhteita erityisesti Yhdysvaltojen kanssa. Tulosta on tullut. Suomen merkitys on kasvanut niin Euroopan sisällä kuin suhteessa Yhdysvaltoihin, ja Suomen aktiivinen rooli on kerännyt valtaisasti huomiota kokoomme nähden. Viimeisin ansio on miljardiluokan kauppa jäänmurtajista Yhdysvaltojen kanssa, josta on puhuttu jo pitkälti 70-luvulta asti.

Stubbin sulavuus ja kyky päästä maansa kokoa suurempiin neuvottelupöytiin on huomioitu yhdysvaltalaismedioita myöten. Lokakuisen jäänmurtajaretken tiimoilta Washington Post kirjoitti Suomen roolin kasvaneen juuri ”sulavan ja älykkään” Stubbin ansiosta. Ei liene sattumaa, että Stubb oli löytänyt tiensä yhdeksi Eurooppaa edustaneista maista, kun Zelenskyi vieraili Euroopan suurten maiden kanssa valkoisessa talossa aiemmin syksyllä.

Mitä tapahtuu kaukana idässä?

Estradin länsipuolella pyyhkii siis hyvin. Entäpä kaukana idässä?

Nykyisessä moninapaisessa maailmanjärjestyksessä on riskinä laskea omien liittolaistensa varaan liikaa. Yksi uhkakuva on Kiinan mahdollinen hyökkäys Taiwaniin. Taiwanin ollessa merkittävä liittolainen ja taloudellinen kumppani Yhdysvalloille, tulisi konflikti sitomaan sen huomion ja resursseja kaikkein suurimmin. Tämän skenaarion toteutuessa avautuisi Venäjälle yhä enemmän tilaa toteuttaa omia imperialistisia tavoitteitaan Euroopan porteilla.

Tämä skenaario ei varmasti ole jäänyt presidentin kansliassa huomiotta. Kaiken diplomatian ja varautumisen skenaarioiden ei kuulukaan näkyä mediassa, vaan neuvottelut ja skenaariotyö tapahtuu suljettujen ovien takana.

Venäjän hyökkäyksen pysäyttämisessä ei voida luottaa vain Stubbin golfsvingiin, vaikka täysin merkittämättömiä nämä taidot eivät ole olleet. Xi:kin osaa putata. Tästäkin kulmasta on Venäjän hyökkäyksen loputtava NYT.

Ulko- ja sisäpolitiikan raja

Ulko- ja sisäpolitiikan raja on osin keinotekoinen rakennelma. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii keskustelu Palestiinan tunnustamisesta. Vaikka lopullisen päätöksen tunnustamisesta tekee Tasavallan Presidentti, tekee esityksen valtioneuvosto. Valtioneuvoston esityksen muodostamisessa on taas kyse sisäpoliittisista eroista ja linjoista. Jännitteitä on siis olemassa.

Stubb ei ole edeltäjänsä tavoin ottanut kantaa talouden kysymyksiin. Jäänmurtajissa on toki oma talouden ja sisäpolitiikan ulottuvuutensa, mutta latua erityisesti viennin saralla olisi kuljettavaksi. Seuraava potentiaalinen viennin kärki olisi Suomen kvanttiteknologian vieminen maailmalle. Tätä Stubb jo nostikin esiin Trumpille lokakuisessa tapaamisessaan, mutta jäänmurtajien siirtyessä pois agendan kärjestä olisi tässä myös sisäpoliittisesti kimuranttia talouden heikkoa kehitystä tukeva kasvuala.

Cool, calm and collected?

Pahuus maailmanpolitiikassa ei ole vähentynyt. Venäjä jatkaa hyökkäyssotaansa Ukrainassa, Lähi-idässä epävakaus jatkuu ja Kiina saattaa milloin tahansa toteuttaa uhkaamansa suunnitelman Taiwanin valtaamiseksi. Kansainvälinen tilanne pysyy epävakaana, ja sen myötä myös Suomen asema on jatkuvassa liikkeessä. Pienen maan rooli voi pienentyä yhtä nopeasti kuin se on kasvanutkin. Yhdysvaltain presidentti ei välttämättä seuraavalla kerralla vastaa Stubbin puheluun.

Stubbin korostama arvopohjainen realismi on ajoittain näyttänyt ”kiinalaisin piirtein” kirjoitetulta: sääntö, josta on varaus poiketa. Esimerkiksi kansanmurhaa toteuttava Israel on säästynyt suoralta arvostelulta. Jännite arvojen ja realismin välillä on tosi, ja se koettelee linjan uskottavuutta. Ja vaikka Stubbin katse on kohdistunut ennen kaikkea ulkopolitiikkaan, kuten presidentin Suomessa kuuluu, on Suomen omassa sisäisessä ilmapiirissä tarvetta yhtenäistämiselle.

Kansainvälisiä suhteita on vahvistettu, ja Suomi on kasvattanut painoarvoaan maailmalla. Stubbin ensimmäiset puolitoista vuotta ovat osoittaneet hänet pystyvän olemaan cool, calm and collected.

Kausi on kuitenkin vasta aluillaan. Suomen ulkopolitiikka on jatkuvaa nuoralla tanssimista muistuttavaa tasapainoilua. Äkkinäisillä liikkeillä on iso vaikutus. Vaikka tanssisimme yhdysvaltalaisten kanssa, on syytä muistaa, että suurella todennäköisyydellä nuora on valmistettu Kiinassa.

Alvar Euro ja Erdal Fere

Kirjoittajat ovat Blicin konsultteja​