Kuka puolustaa arktista muutosjohtajilta?

Herään ihan jokaisena arkiaamuna ihmettelemään, miten viikonloppuna 79 vuotta täyttävällä herralla riittää intoa muuttaa lähes kaiken, minkä näkee tai mistä kuulee. Meistä moni varmaan hengästyisi, jos pyrkisi olemaan sekä kellon että maailman ympäri muutosjohtaja. Donald Trump vain porskuttaa antaen uusia lausuntojaan. Tai siis entiseen maailmanaikaan Yhdysvaltain presidentti olisi antanut lausuntoja, nyt kyse on x:äämisestä tai luottotoimittajilleen mielipiteidensä kertomisesta.  

Herra Trump näyttää olevan voimiensa tunnossa jakaessaan näkemyksiään Ukrainan sodan lopettamisesta, Euroopan unionin jättitulleista, palestiinalaisten kansanmurhan edistämisestä tai pyrkimyksistä kaapata itsenäisiä alueita ja valtioita osaksi Yhdysvaltoja. Jo edellisellä presidenttikaudellaan Trump tölväisi kiinnostuksensa ostaa Grönlanti Yhdysvaltain 52. osavaltioksi. Uudelleenvalintansa jälkeen Trump jatkoi arktisen alueen valloitustaan – siitä mihin neljä vuotta sitten jäi. 

Grönlantilaiset ovat itsepintaisesti sanoittaneet, ettei Grönlanti ole kaupan. Asuessani itse Grönlannissa herra Trumpin kausien välissä, muistan alle kouluikäisen grönlantilaislapsen sanoneen minulle täydellisellä englannin kielellä: We are not for sale. Lauseesta on tullut lähes Grönlannin slogan. Sitä hokevat niin grönlantilaiset poliitikot hallituskoalitiosta riippumatta sekä Tanskan valtiojohto, jolla on edelleen laillinen päätäntävalta Grönlannin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.  

Herra muutosjohtajan arktiset intressit

Arkinen alue lämpenee maailman keskiarvoon verrattuna nelinkertaisella nopeudella. Tutkijat arvioivat arktisen alueen olevan kesäisin jäätön vuoteen 2050 mennessä. Jäätön arktinen alue tarjoaa uusia merireittimahdollisuuksia, vaikkei jäättömyys tarkoitakaan turvaa arktisilta ääriolosuhteilta. Jo Trumpin ensimmäisellä kaudella valmisteltu Yhdysvaltain arktinen strategia tunnistaa kilpajuoksun arktisiin luonnonvaroihin aina kaksoiskäyttömineraaleista öljyyn ja kaasuun. Viime viikon suuri arktinen uutinen oli Trumpin aikomus laajentaa Alaskan öljyporaus myös luonnonsuojelualueille.  

Toisesta maailmansodasta lähtien Yhdysvalloilla on ollut vankka läsnäolo Grönlannissa. Viime vuonna Yhdysvaltain sotilaallisesta lentotukikohdasta Thulesta – Luoteis-Grönlannissa – valmistui Yhdysvaltain avaruustukikohta Pituffik. Tanskalaisen turvallisuuspolitiikan tutkijan Marc Jacobsenin mukaan Trumpin suurin intressi Grönlannissa on vastata Kiinan arktisiin pyrkimyksiin, sillä Kiina on kasvattanut vaikutusvaltaansa Grönlannissa. Jo nyt Tanskan ja Yhdysvaltain lainsäädäntö mahdollistaisi Yhdysvaltojen vahvemman läsnäolon Grönlannissa, vaikkei Grönlanti kuulu Yhdysvalloille.  

Arktisesta Suomesta Pohjoinen Suomi

Kilpailu arktisista raaka-aineista ja sotilaspoliittisesta järjestäytymisestä ottaa kiihtyviä kierroksiaan. Yhä eteläisemmät valtiot halajavat Arktisen neuvoston tarkkailijajäseniksi, jotta he saisivat arktiselta alueelta ainakin lohdutuspalkintoja, mikäli suurimmat voitot valuvat suurvalloille. Suomi on yksi kahdeksasta arktisesta valtiosta. Arktisen kansainvälisen yhteistyön ja tutkimusrahoituksen lisäksi Suomen arktisuutta on edistetty valtakunnan politiikassa.  

Vielä viime vuoteen saakka jokaisessa ministeriössä oli virkahenkilö, joka huomioi ja välitti tietoa lainvalmistelun vaikutuksista arktiseen alueeseen. Enää ministeriöissä ei ole arktisista kysymyksistä vastaavia virkahenkilöitä. Valittu tehostuspäätös on linjassa hallituksen ohjelmatyöpainotuksen kanssa – kansallinen arktinen neuvottelukunta korvattiin Suomen Pohjoisella ohjelmatyöllä. Pohjoinen ohjelma on pääsiallisesti elinkeinopoliittinen ohjelma, joka kattaa Suomen aina Kokkolasta ylöspäin. Enää ei puhuta vain Kärpistä puolen Suomen joukkueena, vaan nyt pohjoinen tai jopa arktinen alue ulottuu Oulun Kärppien kotiseutua suuremmalle alueelle. 

Puolustaako Suomi sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävää tulevaisuutta?

Suomen ulkopoliittinen historia on rakentunut vahvojen liittolaisuuksien varaan. Arktinen ulottuvuus antaa mahdollisuuden syventää ei vain Pohjoismaista yhteyttä, vaan myös esimerkiksi kahdenvälisiä suhteita Pohjois-Amerikan valtioihin. Useinkaan Suomessa ei muisteta, että arktisten valtioiden joukossa Suomi kuuluu yhdessä Ruotsin kanssa kakkoskoriin arktisten valtioiden kategorisoinnissa. Suomi ja isoveli-Ruotsi ovat ainoita arktisista valtioista, joilla ei ole Jäämeren rantaviivaa. Suomen arktinen identiteetti tai kansainvälinen suunvuoro arktisissa kysymyksissä eivät ole itsestäänselvyyksiä.  

Kuka puhuu kansainvälisillä areenoilla ihmisoikeuksista, ilmaston- ja ympäristönmuutoksen hillinnästä tai sääntöpohjoisesta maailmanjärjestyksestä, jos Suomen kaltaiset valtiot ajautuvat kansainvälisissä yhteisöissä paitsioasemaan? 

Apulaisprofessori ja kulttuurihistorioitsija Hanna Kuusela kirjoittaa kirjassaan Syytös – muuan akateeminen komitragedia (2024), että muutosjohtajat eivät yleensä jää seuraamaan tekemiensä muutosten täytäntöönpanoa, saati niiden seurauksia. Herra Trumpin kohdalla uskon Kuuselan osuneen oikeaan: hän ei tule näkemään loputtomien päätöstensä lopullisia seurauksia. 

Eeva Honkonen

Kirjoittaja on Blicin konsultti ja Suomen Arktisen Seuran hallituksen jäsen.