Vähän vahingossa, täysin tosissaan: matka kuntapolitiikkaan

Meillä Blicissä käydään aktiivista keskustelua yhteiskunnallisista asioista ja päivänpolitiikasta. Viime joulukuussa kunta- ja aluevaalien lähestyessä muutama kollegani innostui kannustamaan minua osallistumaan kevään vaaleihin. Olin sivunnut ääneen elämänvaihetta, jossa lasten kasvettua nuoriksi aikuisiksi vapautuisi aikaa. Kollegat näkivät kuntapolitiikkaan pyrkimisen hyvänä mahdollisuutena täyttää vapautunut aika merkityksellisellä tekemisellä.

Näin he vinkkasivat minut muutamalle puolueelle potentiaalisena kandidaattina, vaikka yritin itse toppuutella: en ole koskaan kuulunut poliittiseen puolueeseen, ja virkamiestaustaisena ihmisenä olen kokenut itselleni tärkeäksi arvoksi poliittisen sitoutumattomuuden. Tyytyväisenä espoolaisena en rehellisesti sanottuna ollut aikaisemmin myöskään kovin syvällisesti pohtinut kotikaupunkini politiikkaa. Työurani on ollut vahvasti yhteiskunnallinen, mutta sen fokus on ollut kuntapolitiikan sijaan Suomen kansainvälisen aseman vahvistamisessa ja valtakunnan tason vaikuttamisessa.

Pohdittuani asiaa alkoi oma kotikunta tuntua mielekkäälle kohteelle vaikuttaa. Kotiinhan palaan työpäivän päätteeksi, täällä olen kasvattanut lapseni, harrastan, käytän palveluita ja toivottavasti myös vanhenen. Täällä valtakunnan politikan sisällöt laitetaan käytäntöön. Täällä yhteisöllisyyttä rakennetaan, kouluissa opetetaan ja luonnossa virkistytään. Ja uudisrakentamista arvostellaan! Espoo on lisäksi Suomen toiseksi suurin kaupunki ja siten koko maan keskeinen talouden ja menestyksen moottori. Aloin nähdä kaupunkini uusin silmin; Länsiväylän molemmin puolin ja laajaa kaupunkia tärkeänä kokonaisuutena.

Ulos entisistä rooleista

Kampanjan pystytys politiikan ensikertalaiselle oli yllättävän mittava projekti. Vertaisin sitä pienen yrityksen perustamiseen: on mietittävä viestit, kaivettava kuvetta, päätettävä kohderyhmä, luotava somekanavat, nettisivut ja brändi; tuotettava sisältöä ja raivattava aikaa kampanjointiin täysipäiväisen työn ohessa. Kaikki muutamassa viikossa. Vaalikoneisiin vastaaminen vei valtavasti aikaa, mutta haastoi myös miettimään käsillä olevia teemoja.

Suuri henkinen este minulle oli tulla julkisuuteen poliittisena ehdokkaana. Olen tottunut olemaan päätöksenteon taustalla niin virkamiesurallani kuin nyt yhteiskunnallisen vaikuttamisen neuvonantajana. Miten entiset kollegat ja ystävät, tuttavat ja perhe suhtautuisivat? Miten uskallan kuvata ajatuksiani videoille, jotka voivat jäädä pysyvästi eetteriin? Osallistuminen demokraattiseen prosessiin ehdokkaana oli kuitenkin huikea kokemus aivan alusta alkaen. Ystävien, tuttavien ja kollegoiden kannustus ja tuki tuntui varauksettomalta. Sain koskettavia viestejä ihmisiltä, joita en ollut tavannut vuosiin. Etäisetkin tuttavat halusivat osallistua kampanjaan jakamalla flyereita ja somepostauksia. Se yllätti ja ilahdutti.

Kasvattavin kokemus oli astua ulos omasta tutusta kuplasta, rutiinien ulkopuolelle ja kohdata erilaisia ihmisiä, joita en arjessani koskaan normaalisti tapaisi. Erityisen vaikutuksen tekivät keskustelut ikääntyvien espoolaisten ja maahanmuuttajien kanssa. Molemmissa ryhmissä koetaan vahvaa yksinäisyyttä ja erillisyyttä, epävarmuutta. Sekä ikääntyvät että maahanmuuttajat ovat kasvava ryhmä pääkaupunkiseudulla. Meidän on yhteisöinä pystyttävä toimimaan paremmin molemmat ihmisryhmät huomioiden.

Palkintona kasvukokemus ja luottamustehtäviä

En osannut ennalta yhtään arvioida mahdollisuuttani noviisina menestyä vaaleissa. Muutaman kuukauden kampanjarupeaman tulos oli minulle myönteinen yllätys: minut valittiin Espoon kaupungin varavaltuutetuksi. Myös aluevaaleissa sain mukavan määrän ääniä, mutten riittävästi varasijoille. Espoon kokoisessa kaupungissa ja Länsi-Uudellamaalla on kuitenkin valtava määrä luottamustehtäviä, jotka puolue jakaa vaaleihin osallistuneiden kesken. Olen innoissani siitä, että minua esitetään alkavaksi valtuustokaudeksi muutamiin luottamustehtäviin. Niiden kautta saan oppia ja tuoda myös työurallani kertynyttä kokemusta sekä kunnan että alueen päätöksentekoon.

Osallistuminen demokraattiseen prosessiin ehdokkaana meni elämänkokemuksena top-kymppiin. Mikä yllätys! Kuvani Suomesta ja Espoosta avartuivat, jouduin monesti epämukavuusalueelle ja opin myös viihtymään siellä. Paljon puhutaan vaaleihin kohdistuvasta häiriköinnistä ja politiikkaan liittyvästä vihamielisyydestä. Sitä oli kohdallani onneksi vain vähän liikkeellä. Somessa on kaikenlaista, mutta oma kokemukseni oli pääosin myönteinen.

Kokemukseni perustella voin lämpimästi suositella osallistumista demokratiaprosesseihin ehdokkaana – tai vähintäänkin äänestäjänä. Aluedemokratia matters!

Heidi Fransila

Kirjoittaja on Blicin director.