Harppaus vai haparointi? Magyarin Unkari ja Euroopan odotusten ristiriita

Huhtikuun 12. päivän 2026 parlamenttivaalit Unkarissa nousivat yhdeksi Euroopan viime vuosien merkittävimmistä poliittisista murroskohdista. Péter Magyarin johtama Tisza-puolue saavutti murskavoiton ja päätti Viktor Orbánin 16 vuotta kestäneen valtakauden.

Tisza-puolueen kannatus lähti nousuun helmikuussa 2024, kun paljastui, että silloinen presidentti Katalin Novák oli vuonna 2023 armahtanut miehen, joka oli tuomittu lapsiin kohdistuneen seksuaalisen hyväksikäytön peittelystä. Kun tieto tuli julki, syntyi laaja protestointi presidenttiä kohtaan, jolloin presidentti Novák erosi presidentin tehtävästä helmikuussa 2024. Skandaalin myötä hallinnon pitkään rakentama moraalinen legitimiteetti alkoi murentua ja syntyi poliittinen tyhjiö, johon uusi liike pystyi tarttumaan.

Sunnuntain vaalit eivät olleet vain vallanvaihto, vaan poikkeuksellisen laaja mandaatti. Tisza sai noin 52 prosenttia äänistä ja kahden kolmasosan enemmistön parlamentissa. Tulos tekee vaaleista poikkeukselliset, sillä vaalivoitto ei tarkoita vain uutta hallitusvaltaa, vaan käytännössä mahdollisuutta kirjoittaa pelisäännöt uudelleen. Sama rakenne, joka mahdollisti vallan keskittymisen Orbánille, mahdollistaa sen nyt myös Magyarille. Vaihdetaanko Unkarissa vain kuljettajaa vai rakennetaanko koko ajoneuvo uudelleen? Demokratia ei palaudu sillä, että valta vaihtaa omistajaa, vaan että valta lakkaa olemasta helposti keskitettävissä.

Eurooppa näkee paluun, mutta mihin Unkari on palaamassa?

Euroopassa tulosta tulkittiin nopeasti paluuna länteen. Ursula von der Leyen korosti oikeusvaltion merkitystä ja yhteistyön palauttamista. Tulos nähtiin laajasti merkkinä siitä, että maa on valmis sitoutumaan uudelleen yhteisiin sääntöihin ja poliittisiin pelisääntöihin. Samalla ajatus “paluusta länteen” ei ole yksiselitteinen. Länsi ei ole paikka, johon voi yksinkertaisesti palata, vaan jatkuvasti muuttuva poliittinen ja ideologinen kokonaisuus.

Institutionaalisesti Unkari ei ole koskaan poistunut lännestä. Maa on EU:n ja Naton jäsen, mutta Orbánin aikana Unkari haastoi niiden sisäistä logiikkaa ja normeja. Kysymys ei ole muodollisesta kuulumisesta, vaan siitä, millä tavoin maa asemoituu näiden yhteisöjen sisällä ja miten se tulkitsee niiden keskeisiä arvoja.

Ukraina paljastaa Unkarin suunnan rajat

Orbánin hallinto tunnettiin siitä, että se jarrutti EU:n tukipaketteja ja ylläpiti suhteita Venäjään. Uuden hallituksen linja ei kuitenkaan ole yksiselitteinen suunnanmuutos. Vaikka Tisza ei aio estää EU:n taloudellista tukea Ukrainalle, se ei myöskään tue kaikkia lännen keskeisiä tavoitteita. Péter Magyar on ilmoittanut, ettei Unkari tue Ukrainan nopeutettua EU-jäsenyyttä, vaan haluaa asiasta kansanäänestyksen.

Unkarin poliittinen kulttuuri on muotoutunut pitkän ajan kuluessa, ja monet yhteiskunnalliset asenteet säilyvät. Suhtautuminen Ukrainaan ja EU:n laajentumiseen heijastaa laajempaa epäluuloa, ja asenne ei ole sidottu yhteen poliittiseen johtajaan. Uuden hallituksen on vakuutettava Eurooppa sitoutumisestaan yhteisiin sääntöihin ja samalla vastattava kotimaan odotuksiin.

EU-raha ohjaa Unkaria, mutta ei määrää sen linjaa

Uusi hallitus pyrkii rakentamaan uudelleen suhteensa EU:hun, sillä jäädytettyjen EU-varojen vapauttaminen edellyttää oikeusvaltiouudistuksia. Taloudelliset realiteetit pakottavat tasapainottelemaan EU:n odotusten ja kotimaan paineiden välillä. Unkarilta on jäädytetty miljardeja euroja EU-tukia oikeusvaltiokiistojen vuoksi, ja niiden vapauttaminen on uuden hallituksen keskeinen tavoite. Tämä luo vahvan kannustimen lähentyä EU:ta, mutta samalla rajoittaa liikkumatilaa.

Unkari voi tukea EU:n yhteisiä ratkaisuja silloin, kun se ei ole ristiriidassa sen omien taloudellisten tai poliittisten etujen kanssa. Tästä syystä uusi hallitus voi olla valmis hyväksymään EU:n rahoituspaketteja, mutta vastustaa poliittisesti herkempiä kysymyksiä, kuten jäsenyyden nopeuttamista. Unkarin vuoden 2026 vaalit eivät muuta sitä, kuuluuko maa länteen, vaan sitä, miten se siellä toimii.

Charlotta Leponiemi

Kirjoittaja on Blicin analyst.

Seuraava
Seuraava

Suomi kierrättää strategioita