Suomi kierrättää strategioita
Kiertotalous on ollut jo vuosia Suomelle tärkeä strateginen tavoite. Se on kirjattu hallitusohjelmiin, kansallisiin strategioihin ja elinkeinopolitiikan kärkihankkeisiin. Tavoitteena on rakentaa hiilineutraali kiertotalousyhteiskunta vuoteen 2035 mennessä.
Silti tilannekuva on ristiriitainen.
Suomen materiaalien kiertotalousaste on EU-vertailussa matala. Vain pieni osa taloudessa ja teollisuudessa käytetyistä materiaaleista palaa kiertoon kierrätettyinä raaka-aineina. Samalla materiaalien kokonaiskulutus henkeä kohti on Euroopan korkeimpia. Taloutemme nojaa siis yhä vahvasti neitseellisiin luonnonvaroihin, eikä kiertotaloudesta vielä ole muodostunut talouden perusrakenne, vaan pikemminkin sen rinnalla kulkeva kehityssuunta.
Kansallisen tason toimet
Merkittävistä kiertotalouden edistämiseen pyrkivistä linjauksista ei ole Suomessa pulaa. Kiertotalouden strateginen ohjelma määrittelee pitkän aikavälin vision ja mittarit, kuten resurssituottavuuden ja kiertotalousasteen kasvattamisen. Kiertotalouden Green Deal -mallilla pyritään puolestaan sitouttamaan yrityksiä ja muita toimijoita konkreettisiin toimiin vapaaehtoisten sitoumusten kautta.
Myös sektorikohtaisia ohjelmia on laadittu, esimerkiksi muovien kierron edistämiseksi. Yhteistä näille toimille on pyrkimys ohjata markkinaa asteittain kestävämpään suuntaan ilman äkillisiä rakenteellisia muutoksia.
Kokonaisuus on kuitenkin hajautunut. Vaikka strategioita ja tiekarttoja on useita, niiden yhteisvaikutus ei toistaiseksi näy merkittävänä materiaalivirtojen muutoksena. Tästä esimerkkinä Suomi maksaa tänäkin vuonna EU:lle 90 miljoonan euron maksun kierrättämättömistä muovipakkauksista. Herää kysymys, ovatko nykyiset keinot riittäviä ja oikein kohdennettuja suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.
Piloteista ei ole puutetta
Kysymys ei ole osaamisen puutteesta. Suomella on vahvat innovaatiovalmiudet: korkeatasoinen tutkimus- ja kehitystoiminta, toimiva yhteistyö yritysten ja tutkimuslaitosten välillä sekä useita jo kansainvälisesti tunnistettuja ratkaisuja. Olemme osoittaneet pystyvämme kehittämään uusia teknologioita, liiketoimintamalleja ja materiaaliratkaisuja.
Haaste on ennen kaikkea mittakaavassa ja kannusteissa ottaa uusia innovaatioita käyttöön. Kiertotalouden ratkaisut jäävät liian usein yksittäisiksi piloteiksi tai rajatuiksi markkinaratkaisuiksi, jotka eivät skaalaudu osaksi talouden valtavirtaa siinä laajuudessa, että niiden vaikutukset näkyisivät kansantalouden tasolla materiaalivirroissa, investoinneissa ja tuottavuudessa.
EU kiristää tahtia
Kiertotalouspolitiikka ei toki ole vain kansallinen kysymys. EU:ssa valmistellaan uutta Circular Economy Act -lainsäädäntökehystä, jonka odotetaan tarkentavan sääntelyä erityisesti jäte-, tuotesuunnittelu- ja sekundääriraaka-ainemarkkinoiden osalta.
EU-tasolla kiertotalous nähdään yhä selvemmin myös teollisuus- ja kilpailukykypolitiikan välineenä. Materiaalien tehokas käyttö, kriittisten raaka-aineiden saatavuus ja riippuvuuksien vähentäminen ovat nousseet geopoliittisiksi kysymyksiksi. Tämä muuttaa keskustelun sävyä: kyse ei ole vain ympäristöteosta, vaan osasta taloudellista turvallisuutta. Tätä keskustelua sopisi toivoa lisää myös Suomeen.
Suomelle EU-sääntelyn tiukentuminen tarkoittaa väistämättä muutoksia, mutta samalla se voi tarjota mahdollisuuden asemoitua edelläkävijäksi. Etenkin, jos kansallinen kunnianhimo asetetaan riittävän korkealle.
Poliittinen tahto ratkaisee
Kiertotalouden ratkaisujen osalta seuraavat vuodet ovat ratkaisevassa asemassa. EU-sääntelyn tiukentuessa ja globaalin resurssikilpailun kiristyessä Suomella on valittavanaan kaksi roolia: sopeutuja tai edelläkävijä. Nykyisen tilanteen muuttaminen edellyttää rohkeutta sekä valtiolta että elinkeinoelämältä. Ennen kaikkea tarvitaan linjauksia, jotka luovat riittävän vahvat kannusteet skaalata ratkaisuja eikä pelkästään kehittää niitä.
Reilun vuoden päästä järjestettävät eduskuntavaalit ovat luonteva hetki puolueille osoittaa, että kiertotalous on muutakin kuin strategiapapereissa esiintyvä tavoite. Konkreettiset kirjaukset investointikannusteista, sääntelystä ja julkisista hankinnoista kertovat enemmän kuin mikään julistus. Suomella on osaaminen ja rakenteet edelläkävijyyteen, mutta puuttuva pala on poliittinen tahto käyttää niitä.
Salli Heiskanen
Kirjoittaja on Blicin consultant.