Päättäjä, älä jää dataamaan
"Dataaminen = jumittaminen; esimerkiksi ruudun äärellä oleminen passiivisesti – ilmaisu, jonka erityisesti 2010-luvun taitteen nuoriso varmasti muistaa."
Dataaminen on tehnyt comebackin – ei enää teinien ruutuaikana, vaan nyt valtionhallinnon ytimessä. Datakeskusten rymistäminen Suomeen on saanut monet päättäjät jumittamaan. Eikä syyttä: kyse on monimutkaisesta kokonaisuudesta. Teknologia, energia, turvallisuus, ympäristö, verotus ja kansainväliset suhteet kietoutuvat yhteen tavalla, joka tekee jokaisesta päätöksestä strategisen tai päättämättömyydestä strategista.
Suomi on profiloitunut houkuttelevaksi kohteeksi datakeskuksille. Googlen keskus Haminassa toimii jo täysillä, Microsoft rakentaa Järvenpäähän valtavaa kokonaisuutta, Equinix vahvistaa yhteyksiä Helsingissä ja uusimpana suunnitteilla on TikTokin emoyhtiö ByteDancen miljardiluokan hanke Kouvolaan. Näillä investoinneilla voi olla merkittävä vaikutus aluekehitykseen, innovaatioekosysteemeihin ja osaamispohjan vahvistamiseen. Mutta samalla ne nostavat esiin kriittisiä kysymyksiä, joita ei voi eikä pidä sivuuttaa.
Fyysisesti Suomessa, juridisesti muualla?
Vaikka fyysinen datakeskus sijaitsisi Suomessa, voi datan juridinen hallinta olla alisteista toisen valtion oikeusjärjestelmälle – ByteDancen tapauksessa Kiinalle, jossa lainsäädäntö voi velvoittaa yrityksiä luovuttamaan tietoja valtion käyttöön. Tällöin kyse ei ole vain teknologiasta tai infrastruktuurista, vaan tiedon hallinnasta ja kansallisesta suvereniteetista.
ByteDancen tapaus ei ole pelkkä kaavoituspäätös: huhtikuussa 2024 Euroopan unioni määräsi yhtiölle 345 miljoonan euron sakon alaikäisten käyttäjien tietosuojarikkomuksista. Kouvolaan suunnitteilla olevan datakeskuksen taustalta löytyy kiinalaisia sijoittajia sekä dubailainen miljardööri. Tämä esimerkki nostaa esiin laajemman huolen – sen, että edes Suomessa sijaitseva datakeskus ei takaa, että dataa koskevat päätökset tehdään suomalaisessa tai eurooppalaisessa oikeusympäristössä. Se herättää kysymyksen siitä, missä kulkee digitaalisen itsenäisyyden raja.
Energiatase puntarissa
Toisaalta datakeskusten edut ovat kiistattomia. Ne voivat toimia kehitysalustoina uusille teknologioille, kuten tekoälyratkaisuille, sekä luoda edellytyksiä hiilineutraaleille energiaratkaisuille. Microsoftin suunnitelma hyödyntää keskuksensa hukkalämpöä kaukolämmön tuotannossa on esimerkki siitä, miten datainfrastruktuuri voi tukea energiamurrosta.
Samaan aikaan on tunnistettava, että datakeskukset kuluttavat valtavasti sähköä – usein enemmän kuin keskikokoiset kaupungit. Kulutus syntyy ennen kaikkea siitä, että palvelimet käyvät ympäri vuorokauden, tuottavat paljon lämpöä ja vaativat jatkuvaa jäähdytystä, minkä lisäksi varajärjestelmät, kuormitushuiput ja laskennallisesti raskaat sovellukset, kuten tekoäly, lisäävät kokonaiskuormaa. Fingrid on jo todennut, ettei sähköverkon nykyinen kapasiteetti riitä ilman huomattavia investointeja. Tämä ei ole tekninen sivuseikka, vaan suoraan huoltovarmuuteen kytkeytyvä strateginen kysymys. Ympäristövaikutukset eivät rajoitu pelkkään sähkön alkuperään, jota ei voi korjata uusiutuvalla energialla. Rakennusmateriaalit, maankäyttö, jäähdytysjärjestelmät ja hukkalämmön hyödyntämättömyys muodostavat ympäristölle haitallisten vaikutusten kokonaisuuden, joka on ratkaistava huolellisesti. Telian datakeskus Helsingissä tuottaa jo nyt hiilineutraalia kaukolämpöä tuhansille kotitalouksille – mikä osoittaa, että ratkaisuja on olemassa, jos ne sisällytetään hankkeisiin jo suunnitteluvaiheessa.
Kuka maksaa datan hinnan?
Datakeskusten verokohtelu puolestaan jakaa mielipiteitä. Pitäisikö datakeskusten hyötyä kevyemmästä sähköverosta teollisuuden tapaan vai maksaa kuten tavalliset kuluttajat? Verotuksella ohjataan investointeja, mutta samalla sillä rakennetaan pitkän aikavälin oikeudenmukaisuutta. Tämäkään päätös ei ole vain tekninen, vaan poliittinen, joka sisältää arvovalintoja.
Kyse ei siis ole vain mielipide-eroista. Kyse on ainakin Suomen digitaalisen infrastruktuurin suunnasta, taloudesta ja energiankäytön priorisoinneista. Päättäjiltä vaaditaan kokonaisuuden ymmärtämistä, ei yksittäisten rakennuslupien hyväksymistä tai hylkäämistä.
Dataan perustuva päätös toimia
Ja vaikka tämä kaikki on monimutkaista – ja välillä haluaisi jumittaa – on helppo tehdä päätös datakeskusten kokonaisvaltaisesta tarkastelusta. Nyt on oikea hetki perustaa poikkihallinnollinen työryhmä, joka laatisi Suomelle kansallisen datakeskusstrategian. Sellaisen, jossa talous, turvallisuus, energia ja ympäristö kulkevat yhdessä – ei eri suuntiin.
Vasta silloin voidaan ehkä lopettaa dataaminen. Tiedolla varustettu päätös ei ole jumittamista – se on strategista.
Erdal Fere
Kirjoittaja on Blicin consultant.